Rintaraivareita ja tuttipullo soppaa!

Meidän imetys polku on ollut mutkikas, mutta sitä on jatkettu sinnillä jo seitsemänviikkoa!

Luulen, että imetys olisi jo onnistunut tyttöjen kanssa mikäli neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa annettaisiin parempaa tukea imetykseen ja imetyksen ensihetkiin.

Löysin jo raskausaikana ITU:n facebook ryhmän, jota saan kiittää! Heidän tuki on ollut korvaamatonta ja minun poikani saa sitä parasta ravintoa - äidinmaitoa.

Synnytyssalissa, kun poika rinnalleni laskettiin hän alkoi etsiä rintaa ja ravintoa.

Luin joskus vastasyntyneen ryömimisefektistä rinnalle ja meidän poika näytti mikä se on!

Kätilötkin ihmettelivät nälkäistä pikkusankaria ja hänet autettiin rinnalle.

Ensimmäinen imetys ja ennen kaikkea onnistunut imetys.

Kasper oli ensimäiset kuusituntia rinnalla ja me opettelimme yhdessä oloa kohdun ulkopuolella ja tankkasimme läheisyyttä tissin välityksellä iholta iholle. 

Tunsin onnea ja iloa siitä, että saan imettää ja kukaan ei häiritse minua. 

Päätin, että onnistun ja imetän - ei tekosyitä.

Helppoa tämä ei ole ollut ja luovutus on käynyt mielessä useasti.

 Meidän täysimetys päättyi vajaa viikonikäisenä, koska Kasperin paino ei lähtenyt nousemaan. Aloitimme lisämaidon, joka johti painon nousuun. 

Paino lähti niin lujaan nousuun, kun lisämaitoiltiin tissin ohella, että saatiin lupa vähentää lisämaitoa ja tehostaa imetystä.

Olin onnellinen, koska tuttipullosoppa on hirveän raskasta. Vähensimme lisämaitoa ja tehostimme imetystä ja se toimi. 

Rauhaisat päivät tissitellen sujui hyvin! 

Niin hyvin, että joukkoon mahtui jo pari päivää ilman tuttipullosoppaa. 

Liian aikainen ilo oli, koska samaan syssyyn läheni ristiäiset ja stressi ristiäisistä.

Itkua ja unettomuutta niin, että turvauduimme taas pulloon.

 Reissu meni melkein korvike voittoisasti ja olin varma imetyksen lopusta. 

Miten maailman luonnollisin asia voi olla samaan aikaan helvetin vaikeaa? 

Ilokseni huomasin, että korviketta saatiin taas vähentää kun kotiin päästiin ja elämä palasi raiteillensa.

Tissittelyä, hulinoita, rintaraivareita ja vähän tuttipullosoppaa!

Puolesta puhun imetykselle nykyään, vaikka tyttöjen aikana pidin sitä yliarvostettuna.

Nyt tiedän, että tyttöjen aikana omatieto oli vähäistä! Siinä syy minkä takia yritykset ja imetykset kaatui ennen kuin alkoikaan.

Tavallaan olen katkera itselleni, etten silloin hankkinut tietoa vaan elin uskossa että mua ei ole imettämään luotu tai en voi onnistua koska äitinikään ei imettänyt ja pitkät selitykset miten maito ei nouse tai sitä ei riitä. 

Nyt tiedän totuuden ja haluan puolesta puhua imetyksen suhteen!

Meistä on Kasperin kanssa kuoriutunut kovia julki imettäjiä.

Me syödään sielä missä on nälkä - rinnasta.