Isänpäivä 2015

Isänpäivälahja oli vaikea! Kierreltiin Kasperin kanssa kauppoja parikin päivää, mutta mitään "the" juttua ei löytynyt.
Hirveen taiteellinen ihminen, kun en ole niin nämä do it yourself hommat ei oo ihan mun juttu, mutta päädyin jotain kautta selaamaan pinterestiä ja löysin sieltä sitten idean jota lähdin muokkaamaan.
Tollaisen kymmenenviikkoisen kanssa homma ei aina mene kuin strömsössä, mutta siitä tuli just niin epätäydellisen täydellinen. Kehys jäi vähän liian pieneksi, jalat vähä suttaiseksi ja käsi pikkaisen piiloon.
PS: käden painaminen tuollaisen nyrkkihirmun kanssa oli projekti!

Muuten tämä viikonloppu olikin kuin tavallinen viikonloppu. Vietettiin kotona perheen kesken ja me Kasperin kanssa hieman ulkoiltiinkin! :)

Ettei vaan arki olisi yhtä juhlaa:

"Karhunpoika sairastaa,

häntä hellikäämme

lääkkehillä hoidelkaa

Nalleystäväämme

uni paras lääke on

sitä nauttikaamme

Nalleraukan kuntohon

aamuksi jo saamme."

En edes muista, koska tämä alkoi! Hmm. taisi olla tiistai 27.10 kun meillä oli super kamala päivä. Kasper huusi kooooko päivän ja kiikutin hänet terveyskeskukseen ja sain kuulla "vauvat vain itkee" vastauksia.

Keskiviikko ja torstai oli vähä paremmat ja Kasper oli torstain neuvolassa tosi reipas. Pituutta 59cm ja painoa 4970G. Kasvua +3cm ja +725g kuukauteen eli oikein hienosti. Jäntevä ja hyvinkehittyvä hymypoika taisi neuvolakortissa lukea.

Perjantai iltana se taas alkoi.. meinaan itku ja sitten itkettiinkin koko viikonloppu ja siinä alkoi yks sun toinen väsyä. Sunnuntaina Kasper huusi illalla niin, että pidätteli hengitystä. Soitin lastenpolille ja ilmoitin, että me tullaan. Tiesin, että nyt ei vastaus voi olla "lapset ne vaan itkee" Kasper oli niin kipeän oloinen. 

Kasper oli kuivunut ja suusta löytyi rakkuloita! Aftoja ja viruksen aiheuttamia lääkärin mukaan. Meidät kirjattiin  infektio osastolle sisään ja Kasper laitettiin tiputukseen seuraavaksi 12h. Samalla tehtiin myös syöttöpunnituksia. Kasper alkoi herjaamaan rintaa kipeän suun takia. Maanantaina Kasperin vointi oli jo parempi ja illalla kotiuduimme sairaalasta ohjeella kotona panadolia. Itkun sekaisia päiviä. Eileen, keskiviikkona Kasperin ääni rohisi ja päädyimme taas lastenpolille. Kaikki ihan ok, mutta nielu edelleen todella kipeä ja rakkuloilla. Virusnäyte, joka maanantaina otettiin paljastui rhinovirukseksi. Mitään hätää ei ole, mutta jatketaan särkylääkekuurilla. Imetys kokee kovia, koska Kasper huolii maidon vaan pullosta.

Tämä kaikki on itkun sekaista soppaa! Keskiviikkona jo punotti toinen korvista, joten odotellaan pamahtaako meille vielä jälkitautina korvatulehdus. Raskasta on ollut, raskata on. Voi, kun tuo meidän poika vaan paranisi jo - mistälie kävimme pöpön hakemassa ja palautus osoitetta ei ole näkynyt. Nyt tilanne kumminkin on onneksi vakaa, joten valoa näkyvissä. Pakkasia odotellessa, ettei pöpöt jaksa liikkua.

Mutta mikä piristäisi Kasperia ?

Meillehän rantautui erittäin herkkä vauva, jolla on kovien vatsakipujen ja koliikin epämääräistä sekoitusta. Itkuinen vauva, jonka kanssa pitää varoa mitä suuhunsa pistää!
Reagoidaan pitkälti ihan kaikkeen. Kakka hukkuu ja itkua pukkaa. Sylissäkään ei aina ole hyvä.
Ensin ostettiin tärinä sitteri, joka oli Kasperin mielestä ihan saatanasta ja äitiä tämä harmittaa kun sitterikin oli satasen sijoitus. Sen jälkeen on hypitty sylikkäin, että olo vähän paranisi. Kunnes bongasin sunnuntai iltana facebookista koliikkikeinun.
Keinu soittaa musiikkia, luonnonääniä, tärisee ja keinuu kuudella eri nopeudella. Siihen oli hyvä eileen illalla nukahtaa, vaikka alkuun epäilevästi mietittiin että mikäs tää juttu taas on jolla mua yritetään huijata! Siinäkin kohtaa ilmeet kertoivat enemmän kuin sanat.
Ei väsy äitin ja iskän kädet, kun voi välillä antaa keinun heijata. Ehkä.
Ainakin nyt näyttää, että tää ois hyvä vekotin ellei Kasper keksi että tämäkin on ihan perseestä ja viihdy siinä uutuuden viehätystänsä.
Mutta toivottavasti viihtyy, koska pitäisi alkaa pakkamaan että päästään sinne uuteen kotiin! Nyt on vuokrasopparit allekirjoitettu eli muutto on tekemistä vaille varma.

muuttohommiin !

Muutettiin tänne Turkuun raskauden puolenvälin jälkeen ja muutettiin heti liian pieneen asuntoon, koska se oli se ensimmäinen mikä saatiin! "toispuolt jokkee" 45m2 kaksio.
Ei tämä kumminkaan perheasunto ole ja nyt kun vietimme syysloman viisi henkisenä perheenä niin se jotenkin iski vastenkasvoja: me tarvitaan isompi asunto. Tirilimpsistä vain! Nyt meillä se on ja muuttamaan pääsemme marras-joulukuun vaihteessa.

Uusi koti on tosiaan uusi! Se on uudehkolla asuinalueella Turun Hirvensalossa ja rakennettu 2014 vuonna! Neliöitä on se 68 ja risat.
Saadaan kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö, kodinhoitohuone ja kylpyhuone saunalla!
Se tarkoittaa että saa taas alkaa sisustamaan ja shoppailemaan ihan hulluna!

Makuuhuoneesta nro.1 tulee meidän makuuhuone tietysti ja makuuhuoneesta nro.2 tehdään huone tytöille ja leikeille.
Pääsen suunnittelemaan ikeaan säilytys ja nukkumisratkaisuja ja miettimään miten yhdistetään huone kahdelle (isolle) tytölle ja pienelle pojalle! Saan vain kiittää, että asutaan melkein Ikean naapurissa!

Oon ihan innoissaan! Muuttolaatikoita, shoppailuja ja ennenkaikkia uusia tuulia! Ihanaa päästä tekemään kotia tälläisen koirankopin jälkeen. :)

Kasper 8 viikkoa.

Se hymy!

Kunnon tahdonalaisia hymyjä meillä alettiin noin viikko takaperin jakelemaan, mutta tietysti kamera missasi jokaisen.

Vaikka kuinka yritettiin niin tulos oli suppusuinen naama. Hymy on nopea ja kamera hidas.

Hymy on myös iloinen merkki siitä kuinka meillä kehitytään.

Merkkipaalu, jonka saa kirjata ylös. 

Tänään heräiltiin rauhassa ja naama oli kuin naantalin auringolla! Aamupesujen jälkeen hetken toivoin, että jos nyt onnistaisi. Varovasti hain puhelimen ja höpöttelin Kasperille, kunnes sieltä vilahti se hymy! Ja se hymy jäi kiinni kameralle! Onko mitään yhtä ihanaa kuin ikioma hymyilevä vauva?

Tänään aamulenkin jälkeen meillä odotti myös toinen "paalu" kotona nimittäin kelakortti!

Tämä aika menee sittenkin ihan liian nopeaa, koska juurihan hän syntyi ja ensiviikolla on 2kk "synttärit" ! 

Kasper myös kääntyy jo reippaasti mahalta kyljelleen, vaikkakin se on refleksi käännös ns. niinkauan kun ollaan käännytty selältä mahalleen. Käännös vaan tulee muka niin tahdonalaisesti kun voi! Meillä ei viihdytä mahallaan juuri ollenkaan vaan kyljelle pitää päästä heti.

Myös jokeltelua on ilmassa ja muutamia vokaaleja huudellaan, kun ollaan hyväntuulisia.

Aivan vastavuoroista juttelua meillä ei kumminkaan harrasteta vaan vasta harjoitellaan!

Jokainen uusi asia, jokainen piirre, kasvunmerkki ja se miltä tuo pieni ihmisen alku tuoksuu. Ne kaikki tallentuu syvälle mieleen, jotta voin sitten muistella millaista on pienen vauvan kanssa! Se on niin ihanaa ja ainutlaatuista ennenkaikkea etuoikeutettua kun saa katsoa miten pienestä kaikki alkaa. 

Pitäisi ettiä sellainen stop nappula ja painaa hetkeksi siitä. Tässä ja nyt - pysäyttää aika, kun vauva on vielä vauva.

Miten paljon jotain voikaan rakastaa! 

#myeverything

syysloma, syksyn varma merkki!

Ihana syysloma on täälä ja isosiskot on olleet kotona jo viikon! Ja meillä on vielä viikonloppu jäljellä tätä yhteistä aikaa!
Meillä, kun siskot asuu virallisesti isillä (Ei suurempaa draamaa vaan se, etten jaksanut raskaana oikeusrumbaa ja kun turkuun muutto tuli niin Emilia sai jatkaa tutussa koulussa tuttujen ystävien kanssa)!
Nykymuotissa suurperhe on jo kolmilapsinen perhe ja voin kertoa että sellasta hullunmyllyä tämä on.
Perheessämme on iltaitkuinen tissivauva, minä-teen-kaiken-itse-omatoiminen neljävuotias ja omia rajojaan etsivä ekaluokkalainen.
Itkua, hampaiden kiristystä ja pettymystä mahtuu päiviin. Emilia ei juuri pikkusiskon kanssa leikkisi, koska paljon kivempaa olisi pelailla ipadilla tai katsoa elokuvia netflixistä. Tätä kyllä äiti yrittää rajoittaa ihan minimiin. Kukaan ei leiki mun kanssa tuumaa Sofia! "Emppu leikitään" kuuluu useasti päivässä ja aika usein Emiliaa joutuu lahjomaan, että edes hetken leikkisi Sofian kanssa. Eli apua miten äkkiä nuo lapset kasvaa ja leikkiminen jää "tylsäksi".
Ollaan myös paljon päivisin ulkoiltu, koska iltaisin siitä ei tule mitään Kasperin iltaitkujen takia. Mahavaivat meitä kiusaa ja se ei ole kenenkään mielestä kivaa! Sen voitte kuvitella, kun meidän "suur" perhe asuu 45m2 kaksiossa.
Välillä tunnen surua, kun illat menee Kasperia hytkyttäessä tissiä tarjoillessa ja taas hytkyttäessä etten pysty antamaan ihan kaikkea tytöille. Onneksi vauva-aika on lyhyt ja pahimpien mahavaivojen pitäisi hellittää kolmenkuukauden kohdalla! Sitä siis odotellessa, koska nyt melkein kaikki pistää Kasperin mahan kipuilemaan mun syömisestä korvikkeeseen asti.
Syyslomalla ei ole ohjelmaa ollut eikä sitä ole puuttunutkaan: Lenkkeilyjä, puistoiluja ja etenkin sitä tärkeää ulkoilua toteutetaan aamupäivällä ja illalla. Extrana on ollut yksi Hesburger reissu kaupunkiin ja toinen mehukattimaahan peuhaamaan.
Meidän päivät, kun menee suurimmaksi osaksi Kasperin tahtiin kumminkin eli ihan kivasti ollaan kumminkin pystytty päivät tekemään yhtäsuntoista!
Viikonlopulle olisi vielä ohjelmassa Muumeja sekä Ikea lounas Raisiossa. Sunnuntaina käydään sitten palauttamassa tytöt ja jatketaan ikävällä kerran kuukaudessa viikonloppu tyyliin, koska matka on pitkä ja raskas! Lokakuu oli sen suhteen kaikkea muutakuin ikävä, koska yhteisiä päiviä meillä oli peräti 13! Seuraava pitkäpätkä tulee vasta joulun ja uudenvuoden tienoille!
Mutta onneksi lokakuu on jo puolessa välissä eli pian saadaan alkaa odottamaan joulua! Sitä parasta aikaa vuodessa, jos ei tätä syksyä lasketa kun luonto muuttuu niin kauniiksi!

Rintaraivareita ja tuttipullo soppaa!

Meidän imetys polku on ollut mutkikas, mutta sitä on jatkettu sinnillä jo seitsemänviikkoa!

Luulen, että imetys olisi jo onnistunut tyttöjen kanssa mikäli neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa annettaisiin parempaa tukea imetykseen ja imetyksen ensihetkiin.

Löysin jo raskausaikana ITU:n facebook ryhmän, jota saan kiittää! Heidän tuki on ollut korvaamatonta ja minun poikani saa sitä parasta ravintoa - äidinmaitoa.

Synnytyssalissa, kun poika rinnalleni laskettiin hän alkoi etsiä rintaa ja ravintoa.

Luin joskus vastasyntyneen ryömimisefektistä rinnalle ja meidän poika näytti mikä se on!

Kätilötkin ihmettelivät nälkäistä pikkusankaria ja hänet autettiin rinnalle.

Ensimmäinen imetys ja ennen kaikkea onnistunut imetys.

Kasper oli ensimäiset kuusituntia rinnalla ja me opettelimme yhdessä oloa kohdun ulkopuolella ja tankkasimme läheisyyttä tissin välityksellä iholta iholle. 

Tunsin onnea ja iloa siitä, että saan imettää ja kukaan ei häiritse minua. 

Päätin, että onnistun ja imetän - ei tekosyitä.

Helppoa tämä ei ole ollut ja luovutus on käynyt mielessä useasti.

 Meidän täysimetys päättyi vajaa viikonikäisenä, koska Kasperin paino ei lähtenyt nousemaan. Aloitimme lisämaidon, joka johti painon nousuun. 

Paino lähti niin lujaan nousuun, kun lisämaitoiltiin tissin ohella, että saatiin lupa vähentää lisämaitoa ja tehostaa imetystä.

Olin onnellinen, koska tuttipullosoppa on hirveän raskasta. Vähensimme lisämaitoa ja tehostimme imetystä ja se toimi. 

Rauhaisat päivät tissitellen sujui hyvin! 

Niin hyvin, että joukkoon mahtui jo pari päivää ilman tuttipullosoppaa. 

Liian aikainen ilo oli, koska samaan syssyyn läheni ristiäiset ja stressi ristiäisistä.

Itkua ja unettomuutta niin, että turvauduimme taas pulloon.

 Reissu meni melkein korvike voittoisasti ja olin varma imetyksen lopusta. 

Miten maailman luonnollisin asia voi olla samaan aikaan helvetin vaikeaa? 

Ilokseni huomasin, että korviketta saatiin taas vähentää kun kotiin päästiin ja elämä palasi raiteillensa.

Tissittelyä, hulinoita, rintaraivareita ja vähän tuttipullosoppaa!

Puolesta puhun imetykselle nykyään, vaikka tyttöjen aikana pidin sitä yliarvostettuna.

Nyt tiedän, että tyttöjen aikana omatieto oli vähäistä! Siinä syy minkä takia yritykset ja imetykset kaatui ennen kuin alkoikaan.

Tavallaan olen katkera itselleni, etten silloin hankkinut tietoa vaan elin uskossa että mua ei ole imettämään luotu tai en voi onnistua koska äitinikään ei imettänyt ja pitkät selitykset miten maito ei nouse tai sitä ei riitä. 

Nyt tiedän totuuden ja haluan puolesta puhua imetyksen suhteen!

Meistä on Kasperin kanssa kuoriutunut kovia julki imettäjiä.

Me syödään sielä missä on nälkä - rinnasta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Meidän vauvalla niitä on kolme:

 KASPER VEETI ARVID.

Isi halusi Veetiä ja äidin mielestä ihania nimiä oli ihan liikaa! Sairaalarannekkeeseen piirtyi kirjaimet: Vee-ee-ee-tee-ii. 

Odotusaikana käytetty Yrjö, Ykä, Yrjänä tuntui suuhun tutummalta ja rakkaammalta. 

Kun poika oli pihalla ja kätilö tuumasi, että Veeti tuli. 

(tyksissä vauvat sairaala nimetään ennen syntymää ja isi käski kirjoittaa rannekkeeseen Veeti)

Tiesin, että nimi tulee vaihtumaan ja Veetiksi häntä ei tulla kutsumaan.

 Isille oli sulateltavaa, koska olimmehan odotusaikana miettineet Veetiä nimeksi.

Seitsemän päivää (ainakin) sitä pohdittiin, mökötettiin ja imetyshormoneilla itkettiin.

Lopuksi nimivaihtoehdot jäi kahteen Kasper tai Rasmus. 

Kasper oli enemmän mieleen - se oli siinä! Meidän pojan etunimi.

Veeti jäi toiseksi nimeksi, koska isille se nimi oli tärkeä ja Arvid 

kulkee isänsä suvusta perintönimenä.

Niin tämä maailman hankalin ja vaikein tehtävä tuli päätökseen ja vauva sai nimensä!

Nimestä tuli virallinen kasteessa 3.10.2015!

Kasper -  tämän blogin yksi tärkeimmistä henkilöistä siskojensa rinnalla.

Motivaatio vaivasi odotusblogia ja sitä muokkaustyötä, joten helpommaksi näin luoda uuden!

STAY TUNED!

Kasperin odotusaikaan voi palata tästä