Kunnon tahdonalaisia hymyjä meillä alettiin noin viikko takaperin jakelemaan, mutta tietysti kamera missasi jokaisen.
Vaikka kuinka yritettiin niin tulos oli suppusuinen naama. Hymy on nopea ja kamera hidas.
Hymy on myös iloinen merkki siitä kuinka meillä kehitytään.
Merkkipaalu, jonka saa kirjata ylös.
Tänään heräiltiin rauhassa ja naama oli kuin naantalin auringolla! Aamupesujen jälkeen hetken toivoin, että jos nyt onnistaisi. Varovasti hain puhelimen ja höpöttelin Kasperille, kunnes sieltä vilahti se hymy! Ja se hymy jäi kiinni kameralle! Onko mitään yhtä ihanaa kuin ikioma hymyilevä vauva?
Tänään aamulenkin jälkeen meillä odotti myös toinen "paalu" kotona nimittäin kelakortti!
Tämä aika menee sittenkin ihan liian nopeaa, koska juurihan hän syntyi ja ensiviikolla on 2kk "synttärit" !
Kasper myös kääntyy jo reippaasti mahalta kyljelleen, vaikkakin se on refleksi käännös ns. niinkauan kun ollaan käännytty selältä mahalleen. Käännös vaan tulee muka niin tahdonalaisesti kun voi! Meillä ei viihdytä mahallaan juuri ollenkaan vaan kyljelle pitää päästä heti.
Myös jokeltelua on ilmassa ja muutamia vokaaleja huudellaan, kun ollaan hyväntuulisia.
Aivan vastavuoroista juttelua meillä ei kumminkaan harrasteta vaan vasta harjoitellaan!
Jokainen uusi asia, jokainen piirre, kasvunmerkki ja se miltä tuo pieni ihmisen alku tuoksuu. Ne kaikki tallentuu syvälle mieleen, jotta voin sitten muistella millaista on pienen vauvan kanssa! Se on niin ihanaa ja ainutlaatuista ennenkaikkea etuoikeutettua kun saa katsoa miten pienestä kaikki alkaa.
Pitäisi ettiä sellainen stop nappula ja painaa hetkeksi siitä. Tässä ja nyt - pysäyttää aika, kun vauva on vielä vauva.
Miten paljon jotain voikaan rakastaa!
#myeverything
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti